Spartacus Educational

Hilaire Belloc

Hilaire Belloc, ranskalaisen asianajajan Louis Bellocin poika, syntyi St. Cloudissa Pariisin lähellä vuonna 1870. Hänen äitinsä oli Elizabeth Rayner Parkes, Birminghamin radikaalin Joseph Parkesin tytär ja Joseph Priestleyn tyttärentytär. Vaikka hän kääntyi katolilaisuuteen Unitarismista, hän pysyi poliittisena radikaalina ja oli vahva Naisten oikeuksien kannattaja.

Bellocin perhe muutti Englantiin Hilairen ollessa kaksivuotias. Saatuaan opetusta Oratoriokoulussa Birminghamissa hän palveli ranskan Armeijassa. Belloc palasi Englantiin vuonna 1892 ja pääsi opiskelemaan Balliol Collegeen Oxfordiin. Hän valmistui kanssa first class honours aste, mutta oli pettynyt, kun hän ei tarjonnut Fellowship. Vakuuttuneena siitä, että hänet oli hylätty katolisten uskonnollisten näkemystensä vuoksi, hän lähti luentomatkalle Yhdysvaltoihin. Häneltä julkaistiin myös kaksi runokirjaa: paha lapsen kirja pedoista (1896) ja säkeitä ja Sonetteja (1896).

vuonna 1900 hän ystävystyi G. K. Chestertonin kanssa. Chestertonin elämäkerran kirjoittajan Bernard Bergonzin mukaan: ”Chesterton tapasi Hilaire Bellocin, Angloranskalaisen kirjailijan ja polemiikin, josta tuli ystävä ja kirjallisuuden liittolainen. Chesterton oli taipuvainen sankarinpalvontaan Bellocia kohtaan ja oli vahvasti mutta ei aina onneksi saanut häneltä vaikutteita.”Nämä kaksi miestä kannattivat Distributismia, teoriaa, joka perustui katolisen yhteiskuntaopin periaatteisiin, erityisesti paavi Leo XIII: n opetuksiin, ja se nähtiin filosofiana, joka vastusti sekä sosialismia että kapitalismia. Sen on väitetty ilmaisseen samanlaisia ajatuksia kuin ruhtinas Pietari Kropotkinin anarkismi.

Belloc palasi Englantiin ja vuonna 1902 hänestä tuli Britannian kansalainen. Fabian Societyn jäsenenä Belloc ystävystyi Edith Nesbitin, Hubert Blandin, Edward Peasen, Havelock Ellisin, Frank Podmoren, George Bernard Shaw ’ n, H. G. Wellsin, Sydney Olivierin, Sidney Webbin, Beatrice Webbin, William Clarken, Eleanor Marxin, Edith Leesin, Annie Besantin, Graham Wallasin ja J. A. Hobsonin kanssa. Shaw ja Wells auttoivat häntä saamaan töitä sanomalehdistä, kuten Daily Newsistä. Lopulta hänestä tuli Aamulehden kirjallisuustoimittaja.

vuonna 1906 Belloc osti kuninkaan maat Shipleyn Hamletista läheltä Horshamia 900 punnalla. Siihen kuului talo, viisi eekkeriä maata ja Slindonin Mylly. Belloc kehitti syvän rakkauden Sussexia kohtaan ja kirjoitti seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana aiheesta lukuisia artikkeleita ja useita kirjoja. Pian alueelle muuton jälkeen Bellocista tuli South Salfordin liberaalien ehdokas ja vuoden 1906 parlamenttivaaleissa Belloc valittiin parlamentin alahuoneeseen. Belloc oli pettynyt Henry Cambell-Bannermanin ja hänen hallituksensa radikalismin puutteeseen. Häntä harmitti erityisesti se, ettei hallitus onnistunut kumoamaan vuoden 1902 Koulutuslakia.

vaikka hänen äitinsä Elizabeth Rayner Belloc ja sisarensa Marie Belloc Lowndes olivat vahvoja Naisten oikeuksien kannattajia, Belloc vastusti voimakkaasti naisten äänioikeutta. Hän kirjoitti: ”vastustan sitä, että naiset äänestävät niin kuin miehet äänestävät. Kutsun sitä moraalittomaksi, koska mielestäni naisten, äitien ja sisarten tuominen poliittiselle areenalle häiritsee sukupuolten välisiä suhteita.”

Hilaire Belloc sai täpärän voiton South Salfordissa tammikuussa 1910, mutta hävisi sen toisissa parlamenttivaaleissa joulukuussa. Belloc palasi nyt journalismin pariin ja kirjoitti seuraavat pari vuotta Pall Mall Gazetteen, Glasgow Heraldiin ja New York Worldiin.

Belloc tuli yhä läheisemmäksi Cecil Chestertonin kanssa, ja hänen elämäkertakirjailijansa Bernard Bergonzin mukaan ” oli vuoteen 1911 mennessä hylännyt sosialismin distributismin hyväksi, bellocin ja G. K. Chesterton, joka pyrki yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen mahdollisimman laajassa henkilökohtaisen omistuksen jaossa Euroopan katolisen talonpoikaisväestön esikuvana.”Chesterton jakoi Bellocin pettymyksen alahuoneen kanssa, ja miehet tekivät yhdessä hyökkäyksen sitä vastaan Puoluejärjestelmässä (1911).

vuonna 1911 Chestertonin veljekset ja Hilaire Belloc perustivat poliittisen viikkolehden, the Eye-Witness. Muun muassa George Bernard Shaw ’ n, H. G. Wellsin, Arthur Ransomen ja Maurice Baringin avustuksella lehteä myytiin yli 100 000 kappaletta viikossa.

vuonna 1912 Cecil Chesterton otti lehden haltuunsa isältään saamillaan rahoilla. Nimi muutettiin uudeksi todistajaksi ja ada Jonesista tuli apulaistoimittaja. Se keskittyi nyt paljastamaan esimerkkejä poliittisesta korruptiosta, muun muassa peeragesin myynnistä. Lehti syytti korruptiosta myös David Lloyd Georgea, Herbert Samuelia ja Rufus Isaacsia. Miesten arveltiin hyötyneen ostamalla osakkeita perustuen tietoon Marconi-yhtiölle myönnetystä valtion sopimuksesta rakentaa langattomien asemien ketju.

tammikuussa 1913 järjestettiin parlamentaarinen tutkinta uusien todistajien väitteistä. Selvisi, että Isaacs oli ostanut 10 000 £2 Marconin osaketta ja myynyt niistä välittömästi 1 000 uudelleen Lloyd Georgelle. Vaikka parlamenttikyselyssä kävi ilmi, että Lloyd George, Samuel ja Isaacs olivat hyötyneet suoraan hallituksen politiikasta, päätettiin, etteivät miehet olleet syyllistyneet korruptioon. Yhtiötä johtanut rahoittaja Godfrey Isaacs haastoi Chestertonin oikeuteen ja todettiin syylliseksi ja sai 100 punnan sakot.

jätettyään alahuoneen Belloc siirtyi oikealle. Hän hylkäsi nyt täysin vanhojen ystäviensä Fabian Societyssa ajamat uudistukset. Kirjassaan The Servile State (1912) hän hyökkäsi sosiaaliohjelmia, kuten sosiaalivakuutusta ja minimipalkkaa vastaan.

johtavana toimittajana ja poliittisena ajattelijana Belloc oli myös menestynyt kirjailija, Mr. Clutterbuck ’ s Election (1908), a Change in the Cabinet (1909), Pongo and The Bull (1910) ja historioitsija, Ranskan vallankumous (1911) ja Englannin historia (1915).

Britannian ensimmäiseen maailmansotaan osallistumisen vankkana tukijana Bellocin värväsi Sotapropagandatoimiston(WPB) johtaja Charles Masterman auttamaan sotaponnistelujen tukemisessa. Tähän kuului Euroopan kahden kartan (1915) kirjoittaminen WPB: lle.

pian sodan alettua Timesin mainospäällikkö Jim Allison päätti perustaa uuden aikakausjulkaisun ”Land and Water”. Se ilmestyi viikoittain ja käsitteli yksinomaan sotaa. Bellocista tuli lehden sotakirjeenvaihtaja ja hän teki seuraavien vuosien aikana usein matkoja länsirintamalle. Hän sai myös yksityiskohtaisia kertomuksia tapahtumista ystäviltään brittiarmeijassa. Land and Water oli suuri menestys ja muutamassa kuukaudessa sen levikki oli yli 100 000.

Belloc oli aina suhtautunut vihamielisesti saksalaiseen rotuun, mutta sota-aikana hänen näkemyksistään tuli erittäin suosittuja. Hän kertoi Land and Waterin lukijoille, että sota oli pakanallisen barbarismin ja kristillisen sivistyksen yhteentörmäys. Hänen arvionsa Saksan tappiot olivat usein erittäin paisutettu ja hän jatkuvasti tehnyt epätarkkoja arvioita siitä, milloin sota olisi ohi. Hän uskoutui ystävälleen GK: lle. Chesterton, että ” joskus on tarpeen valehdella kirotusti kansakunnan edun nimissä.”

Belloc menetti ensimmäisen maailmansodan aikana monia ystäviään, kuten Basil Blackwoodin, Cecil Chestertonin ja Raymond Asquithin. Hänen poikansa Louis Belloc, joka liittyi kuninkaallisiin lentäviin joukkoihin, sai surmansa pommittaessaan saksalaista kuljetuskolonnaa elokuussa 1918.

sodan jälkeen Belloc kirjoitti kirjan ”propounding Roman Catholicism, Europe and Faith” (1920). Belloc julkaisi myös sarjan historiallisia elämäkertoja: Oliver Cromwell (1927), Jaakko II (1928), Richelieu (1930), Wolsey (1930), Cranmer (1931), Napoleon (1932) ja Kaarle II (1940).

vuonna 1942 Hilaire Belloc sai aivohalvauksen. Hän viipyi yksitoista vuotta ja kuoli 16. heinäkuuta 1953.

Hilaire Belloc, ranskalaisen asianajajan Louis Bellocin poika, syntyi St. Cloudissa Pariisin lähellä vuonna 1870. Hänen äitinsä oli Elizabeth Rayner Parkes, Birminghamin radikaalin Joseph Parkesin tytär ja Joseph Priestleyn tyttärentytär. Vaikka hän kääntyi katolilaisuuteen Unitarismista, hän pysyi poliittisena radikaalina ja oli vahva Naisten oikeuksien kannattaja. Bellocin perhe muutti Englantiin Hilairen ollessa kaksivuotias. Saatuaan opetusta Oratoriokoulussa Birminghamissa…

Hilaire Belloc, ranskalaisen asianajajan Louis Bellocin poika, syntyi St. Cloudissa Pariisin lähellä vuonna 1870. Hänen äitinsä oli Elizabeth Rayner Parkes, Birminghamin radikaalin Joseph Parkesin tytär ja Joseph Priestleyn tyttärentytär. Vaikka hän kääntyi katolilaisuuteen Unitarismista, hän pysyi poliittisena radikaalina ja oli vahva Naisten oikeuksien kannattaja. Bellocin perhe muutti Englantiin Hilairen ollessa kaksivuotias. Saatuaan opetusta Oratoriokoulussa Birminghamissa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.